Finntriathlon Joroinen Sm 1/2 matka

Treenikaveria heti lainatakseni ” Hyvin suunniteltu, sisulla treenattu, loistavasti toteutettu. BOOM🔥👏” Arto sen kiteytti ja näin se meni, kauden päätavoite, alittaa 4.30h Joroisilla ja sijoittua kiven kovassa AG40-44 sarjassa kympin sakkiin onnistui. Lopputulos huima 4h24min43sek ja 5. sija. Todella tyytyväinen ja iloinen mies. 

Kauden alkuun olin asettanut Joroisten klassikon päätavoitetteeksi ja sub4.30. Toinen tavoite olisi oppia polkemaan pyörää niin, että juoksu ei kyykkäisi, joka tarkoittaa kurinalaisempaa ajoa wateilla eikä luottaa liikaa fiilikseen. Ja nyt onnistui kyllä kaikki!

Valmistautuminen oli onnistunut ja kaikki merkit viittasivat siihen, että nyt paukkuu enkat. Vikat tehotreenit 2x20km ja juoksu päälle 6pv ennen kisaa näytti toimivan ja fiilis palautumisesta oli luottavainen.  Tein napakoita uinteja vielä kisaviikolla, muuten oli chilliä ylläpitävää ja rentoilua. Ajaessani Joroisille kävin uimassa vielä kisareitin ja hakemassa Valvatuksesta vähän fiilistä seuraavaan päivään. Tankkaus oli aloitettu jo maanantaina ja söin runsaasti pastaa ja muuta hiilaria 3-4pv, perjantaina otin jo vähän iisimmin mutta nälkä pääsi vielä yllättään perjantaina illasta niin pitihän se tunkea vielä pasta puffaa kitaan ja nauttia koko rahalla. Hotelli Oscarin pastapuffa, klassikko sekin😄. 

Uinti/ 28.24

Melkein tyyni Valvatus, ai että! Aurinko tulisi kokonaan esiin päivän aikana ja lämmöt oli nousussa. Vesi +19.5. Täydellistä! Unelma uinti ja PB puolimatkan kisassa. Eturiviin, toisesta aallosta rollingstartissa järveen sen 5-6s ekan perään. Heti kiinni peesiin ja menoksi. Ajauduin kuitenkin liikaa oikealle ja huomasin kohta puskevani yksin. Takasuoralla joku tuli kovaa ohi ja pysyin kannassa ehkä 500m josta oli kyllä iso jeesi. Vauhti nousi mutta ei liikaa. Hävitin peesin kuitenkin ennen rantaa ja vikat poijuvälit painoin yksin. Ekana ylös omasta sarjassa muutaman kovan uimarin noustessa ekana. Nyt jo tunsin, että päivä on mun!

Pyörä/ 2h17.42

Vaihto oli hyvä, puku lensi päältä ja kello odotti T2:saa juoksukengässä joten ei ollut sähläystä sen puoleen. Olin asettanut tavoitteeksi alittaa pyörässä 2h18min joten aika nappiin meni. Tavoitewatit Lahden IM kisan perusteella sekä vikojen treenien perusteella olin miettinyt pitäväni 260-270W eli 83-87% tunnin maksimista. Tätä noudattamalla pystyisin juoksemaan jos vain ei tulisi muita ongelmia. Eka kierros (45km) menikin lujaa 39.1kmh keskarilla ja mutta watit vähän koholla NP271W. Seuraava kierros olikin maltillisempi ja jouduin himmaamaan menoa. Keskari tippui 38.1 ja NP watit samoin 254W. Sykekin tippui vähän ja vaikka energiapläni 20min välein 2blokkia/ juomaa piti niin kerkesin jo miettiä, että tuliko nyt kuitenkin vedettyä pyörä liian lujaa alussa. Vikat 10km otin selkeästi kevyemmin myötätuuleen painaessa ja palauttelin samalla sekä jalkoja että pumppua. Fiilis oli vaihtoon saapuessa hyvä ja oli kiva lähteä juoksemaan.  Oman ikäsyrjan 5. nopein pyöräsplitti joten tavoitteessa oltiin. 

Juoksu/ 1h34.20

Juoksu oli puolikkaan kisan pb myöskin! Vaikka vaihdossa oli pyörän saamisesta oikeaan räkkiin hieman haastetta niin vaihto oli kuitenkin suht nopea. 6. Sijalla ollut Skb:n Tomer oli ollut kannassa kiinni koko pyörä splitin ja kuronut kiinni 200min eron ja päästiin juoksuun suht samaan aikaan. Tomer kovana juoksijana painelikin muutaman kilsan päästä ohi ja jäin pitelemään kuudetta sijaa seurakaverin Jussin huutaessa radan varresta seuraavan tulossa n.2min päässä. Neljä reilua 5km kierrosta juostiin ja olipa taas mahtava nähdä niin paljon kannustusta ja tsemppausta radan varrella! Joroisten henki oli päällä sen kyllä kuuli! Juoksuvauhti ei missään kohtaa täysin kyykännyt, otin 2km välein blokin ja vesipisteellä vettä ja kastelin sienillä päätä ja niskaa. Aurinkohan paistoi tässä vaiheessa ja lämpöä oli sen 24c joten ihan el perfecto keli juosta. Vauhdit pysyivät tavoitteessa, happomäkeä lukuunottamatta joka on pitkä ja hivuttava kuin nälkävuosi. Vauhdit 4.20-4.55/km keskarin iskiessä 4.34/km joka toi ajan 1h34. Vikalla kilsalla pystyin nostamaan vauhdin vielä 3.55/km ja juoksemaan juuri ennen maalilinjaa Tomerin kiinni ja täysillä ohi. Ai että tekipä hyvää! Sykkeet olivat nyt korkeammat ja pystyin paremmin sietämään sitä joka kertoo omalta osaltaan siitä että tankkaus ja nesteytys oli onnistunut mutta myös siitä, että kunto osui juuri oikeaan hetkeen! Ja mikä mahtava päivä niin muutamalle ensi kertalaiselle frendille joiden kanssa oltiin reissussa kuin seurakavereille. Antti voitti M40-44 sarjan kultaa 🥇, Lotta nappasi hienosti N35-39 sarjasta hopeaa🥈 ja niittinä leukaan Mika hienosti omalla pb ajalla hopeaa 🥈M35-39 sarjasta! Upeaa venymistä kaikilta ja lisäksi tukku hyviä suorituksia Lauralta ja Masalta! Go Provictoria!💪

Oli mahtava päivä! Ja koko triathlonkesä kaiken kaikkiaan! Näitä on kiva muistella kiikkustuolissa pappana. 4h24 on todella kova ja viides sija äärimmäisen kovassa 40-44 ikäsarjassa! Kiitos tästä kaudesta kuuluu tietenkin kaiken tukensa antavalle perheelle ja aviovaimolle kun siimaa omien unelmiensa jahtaamiseen löytyy! Suuri valmennuksellinen apu tänä vuonna on ollut myös upeista treenikavereista omassa Provictoria triathlonseurassa. Muiden kanssa keskustelu ja ääneen pohtiminen on tuonut tekemiseen aina perspektiiviä ja järjen ääntä. Kiitti jätkät Lottaa ja Lauraa unohtamatta! Hyvä Provictoria! Ja tietenkin ilman hyviä eväitä tämä homma ei toimisi metriäkään. Clifbar ja alltime bestis Pekka mahdollistavat reilulla tuella homman. Kiitos siitä! 🍫💥

No nyt pillit pussiin triathlonin osalta hetkeksi, loppukesä höntsää, Maratonpyöräilyä 2x250km Kilpparilta Tornioon tulevana viikonloppuna, Syöte MTB elokuussa ja Saariselkä Stages (3pv etappikisa) odottavat jo nurkan takana. Upeaa pyöräilyä tiedossa vielä ja kuinka! Mutta sanotaan se nyt sitten ääneen kun kerran homma on varmistunut ja maksut on maksettu. Euroopan ehkä klassisin triathlonkisa eli Challenge Roth 2020 on varmistunut ja kauden 2020 päätavoite on lukittu! Ai että kun maistuu! Voikaa hyvin ja hyvää loppu kesää kaikille, muistakaa nauttia mitä ikinä teettekin! Ilon kautta! 🏊‍♂️🚴🏻‍♂️🏃🏼‍♂️☀️💥

Tässä vielä aikoja ja dataa:

Nokia Ironman Lahti 2019

Uusi pyörä on siis kehissä, nyt olisi vaan katsottava mikä on miehen kunto! Valmistautuminen on sujunut hyvin koko kesäkuun ja kovia pyörätreenejä on tullut tehtyä laadukkaasti joko traikulla, kovia maantielenkkejä ja mäkivetoja ottamalla Syötteellä. Viimeinen kova juoksu oli 10pv ennen Lahtea yhdessä Arton kanssa. Viimeiset pyörätehot oli tiistaina 5min mäkivetoa Syötteellä ja pb stravassa mäkisegmenttiin. Samalla tuli 5min alltime enkkari wateissa 413W ja se oli kyllä mukava signaali tekemisestä. Kisaviikko on mennyt ylläpitävää tehdessä ja kunto tuntuu paremmalta kuin koskaan ennen! TrainingPeaksin dataa kun katsoo niin fitness ei ole ikinä ollut näissä lukemissa💪💥

Numeroiden eli wattien, vauhtien ja sykkeiden valossa kaikki näyttää olevan hyvällä mallilla. Isoin kysymys on että onko kroppa muuten kunnossa ja palautunut päivän suoritukseen. Tavoite viime vuoden kisasta oppineena on ajaa pyörä järkevämmin, jotta juoksu menisi paremmin ilman kyykkäystä. Keli on loistava ja puitteet jälleen kerran mahtavat! Kiva olla kotikonnuilla Lahdessa! ITS RACEDAY!

Uinti 1900m ja 30min24sek

Vesijärvi ei petä. Nouseva länsituuli nosti aallokon melko kovaksi mutta kuten yleensä ollut, mitä raffimpi keli sitä parempi mulle. Lähdin melko kärkeen rolling startin keulaan, alle 30min uintiryhmään. Pääsin porteista ehkä 30. ulos ja sukellus aaltoihin. Eka 900 aallot tuli lärviin ja kiemurtelua pitkin rataa. Välillä keuhkot täynnä vettä ja rytmi meni yskiessä vettä pihalle. Kääntölinjalla rantaan päin lasit oli mennyt jo niin huuruun etten nähnyt kunnolla lähintä pojua, piti vaan uida muiden perässä. Aikaa ja vauhtia paloi pään nostoon ja suunnistuksen todella paljon. Myötäaaltoon takaisin rantaan päin ja selviytyen portista ylös. Olin jättänyt kellon kengän sisään ja uinnin vaihti piti selvittää muiden vauhdista. T1:ssä näin kovia uimareita pyörissä jo kiinni joten ei tää nyt niin huonosti mennytkään. Olin noussut 13. ylös  ja jonkun 1min kärkeä takana. 👍

Pyörä 90km ja 2h24min NP260W avg 38kmh

Vaihto meni ihan ok ei suurempia hätäilyjä. Äkkiä pyörä ulos karsinasta ja vamos. Olin päättänyt että en toista viime vuoden virhettä ajamalla itseäni ekalla puolella matkalla piippuun vaan säästelen kinttuja ja pidän watit tarkasti targetissa. Homma pelitti tosi hyvin, mäessä mittari huusi vähän mutta muuten pläni piti. Alun hitaiden ja mäkisten pätkien jälkeen keskari alkoi nousemaan pikku hiljaa ja välillä kova tuuli työnsi vauhdilla eteenpäin, välillä se tuli ihan naamaan. Tässä vaiheessa vatsa alkoi tuntua jo oudolta ja kovalta. Energia upposi mutta vähän väkisin. Olin yhden pullon taktiikalla liikkeellä ja pullodropit ja uusien pullojen nappaus energiapisteiltä onnistui hyvin. Uuden pyörän penkki oli totuttua korkeammalla jo heti alkuun ja takareisien puuttuminen ja paine haaroissa oli sietämätöntä. Teki mieli nostaa selkä pystyyn jo pienimmässä ylämäessä. En pystynyt koko matkalla kunnon rentoon rullaukseen vaan koko ajan oli mietittävä penkkiä ja asentoa, miten siinä istuisi. Ei hyvä ollenkaan. Mutta kuin onnen kaupalla ajoin johonkin pienen monttuun tms. ja vähän löysällä ollut satulaputki painui itsestään vauhdissa sen vajaan sentin alas kiilaten pyöränumeron tarran penkin ja rungon väliin. Kävipä tuuri ja ajoin totuttua alempaa vikat 30km aina vaihtoon saakka. Lopun myötätuuli joudutti matkantekoa ja keskari nousi uusiin lukemiin ja paransin lopulta viime vuoden pyöräsplittiä jopa 6min. Ei huono uudella pyöräasennolla, liian korkealla satulalla ja alkavilla vatsaongelmilla. 

Juoksu 21.1km ja 1h42.55 avg 4.50/km

Vaihto meni nappiin ja sama sijoitus eli 13. oli vielä  pyöränkin jälkeen. Kannustus oli mahtava jos koko pyöräreitin niin juoksussa se vasta olikin sitä! Hyvä keli oli tuonut Lahden satamaan tuhansia ihmisiä hurraamaan ja meno oli melkoinen. Aivan upea meno! Buusti oli siis kova mutta vaikka juoksu on mennyt eteenpäin niin nyt joku vatsassa ei ollut kunnossa. Liian paljon geeliä tai jokin lounaan kanssa ei mennyt nappiin. Iltakisa kun oli kyseessä niin muuttujia oli juuri yksi lisää: mitä syön lounaaksi että se kerkee sulaa? Menin sitten syömään täysjyväruisleipää jota en ikinä tee ennen kisaa. Sehän ei sula pötsistä ennen joulua joten se sen tukon suolessa aiheutti. Alku tuntui lentävän pyörän jälkeen ja vauhti oli tavoitteessa 4.30/km. 5km kohdalla alkoi kovat kylkipistot ja vatsa oli kova kuin kivi. Todella tuskainen hetki ja jouduin kävelemään pitkiä pätkiä ja oikeastaan kaikki tankkauspaikatkin. Yritin jotain syödä mutta kaikki teki pahaa ja pistos vain jatkui jos joi. Kroppa huusi kuitenkin nestettä ja oli pakko jotain vetää. No onneksi tilanne helpotti 8km kohdalla ja sain juoksusta taas kiinni. Väkisin söin geelin 8km ja 15km kohdalla ja niiden jälkeen vauhti aina nousi ja sain pidettyä muutaman kilsan 4.45/km vauhtia. Seurakaveri Arto lähestyi jo ja paineli kovaa ohi 17km kohdalla ja tsemppasi että mukaan vaan! Ei mitään saumaa, hetkessä selkää ei enää näkynyt ja Arto oli kaukana edessä. Todella kovaksi äitynyt tuuli painoi aina välillä suoraan päin näköä ja vauhti alkoi taas hyytymään, mutta kääntöpaikan jälkeen myötätuulessa oli taas hetken hyvä juosta. Sieltä se maaliviiva vihdoin tuli esiin, aivan älytön määrä kannustajia ja yleisöä, tuttuja ja tuntemattomia. Arton tsempit maalissa ja spekulaatio voi alkaa😊Arto hienosti maalissa ajalla 4h40. 

Uusi enkkari tuli ja aika parani 8min ajan ollessa 4h43min30sek. Juoksun vatsaongelmien vuoksi vähän pettymys mutta hyvä uinti kovassa aallokossa(sama aika kun viime vuonna tyynessä vedessä) ja nopeampi pyörä vaikka ongelmia oli sielläkin. Joten oikealla tiellä ollaan kohti Joroista. Valmistautuminen oli hyvällä mallilla, kova treenaaminen palkittiin ja kaikin puolin hyvä kisa. Positiivinen maku jäi suuhun kuitenkin vaikka vessassa istuminen olikin kisaillan teemana enempi tai vähempi. Tästä jatketaan asuntoautolla perheen kanssa kohti Norjaa 10pv ajaksi ja toivotaan että palautuminen käy äkkiä jotta pääsee taas sorvin ääreen painamaan vielä napsun lisää vauhtia kohti Joroisten puolimatkan sm- kisoja. 

Uusi Canyon Speedmax CF 8.0 kehiin

Ennen Kisarapsaa IRONMAN Lahden 70.3 kisasta kelataan muutama viikko ensin taaksepäin kun pyörä tippui paluumatkalla täydestä vauhdista kyljelleen katolla ja jäi takarenkaasta sätkimään sivulle. Sen verran tuli ruhjetta haarukan yläpuolelle hiilikuituun, että soitto vakuutuslaitokseen olisi edessä. Korjaaminen olisi ollut mahdollista, mutta se olisi riskipeliä joten päädyin uuteen pyörään ja vanhan pyörän tuhoamiseen. Näin jälkikäteen olisi ollut varmaan mahdollista kysyä rungon arvo vakuutusyhtiöstä ja korjauttaa runko traikkukäyttöön mutta ihan sama, mitä noita kamoja hamstraamaan.😊 Tässä kuvia sahatusta rungosta vakuutusyhtiölle. Kyllä oli tuskasta ottaa rautasaha käteen ja alkaa hommiin😱

Uusi pyörä meni heti kohta tilaukseen kun korvauspäätös tuli. Tai no, tilaus meni sisään hätäisesti jo ennen sitä koska uusi pyörä Lahden kisaan olisi saatava.🙈Ja sieltä se korvauspäätöskin tuli ja fyrkat tilille. Sitten alkoikin jännittäminen miten Canyonin legendaariset tilaukset etenee. Vanha pyörähän oli myöhässä monta kuukautta aikoinaan ja muistissa oli että homma ei luistaisi välttämättä kuin rasvattu. Seurasin monta kertaa päivässä mökiltä käsin tilauksen etenemistä kuin heikkopää. Meiliä päivitin sata kertaa päivässä ja odotin asian etenemistä. Varapläninä Lahteen oli lainata seurakaverin Antin pyörää joka olisi yhden koon liian iso mutta saisin sen varmaan jotenkin itselle sopivaksi. Mutta onneksi ei tarvinnut siihen lähteä koska tilaus nytkähti eteenpäin juuri kreivin aikaan saapuen Ouluun torstaina kun perjantaina piti lähteä ajamaan kohti Lahtea. Pikaisesti pyörä kasaan, traikulla vanhat säädöt paikalleen ja 20min pikalenkki matkalla iltauinnille. Ihmetystä aiheuttivat kuitenkin liian pitkät tikut jotka kisassa saattavat aiheuttaa ongelmia. Asento ei ihan tuntunut tutulle mutta eiköhän se siitä. 

Canyon Speedmax CF 8.0 Ultegra

Finntriathlon Vanajanlinna sprintti 2019

Nyt kun päästiin kilpailun makuun Tuusulassa niin jatkoin samoilla tulilla 8.6 Vanajanlinnaan sprinttiin. Viikko meni ensin kevyesti palautellessa Päijänteen Pulkkilanharjun maisemissa pyöräillen. Keskiviikkona tein kovan tempotreenin 2x15min joka onnistui tyynessä kelissä lähes täydellisesti. Reilun 41kmh keskarilla molemmat vedot wattien näyttäessä 332W. Päälle 10x200m radalla. Pyörän asento alkaa olemaan aika hyvä ja tästä on hyvä jatkaa. Vanajalle tosiaan ilmoittauduin ihan täysin puskista viimeisenä mahdollisena päivänä kun maantienpyörän saanti Oulusta seurakavereiden toimesta onnistuisi. Peesivapaa kisa tarkoittaa, että maantiepyörä on ainoa kulkupeli kisassa ja peesata saa kuten ei yleensä triathlonkisassa. Lyhyempi sprinttimatkahan ei yleensä palvele tämmöistä dieseltyyppistä urheilijaa mutta koska treeni on ollut tänä vuonna enempi tehotyyppistä focuksen ollessa lyhyemmillä matkoilla, ajattelin sen soveltuvan hyvin hyväksi treenikisaksi. 

Lauantain kisa-aamu starttasi hyvin ja tunnin ajon päässä olinkin jo Vanajalla. Huikea mesta muuten kisata! Vanajanlinnan maastot ovat kauniita ja itse linna huokuu historiaa. Aikaa oli hyvin verkkaamiseen, ainoa miinus oli vain se että pyörälämmittelyä ei pystynyt tekemään koska reitit oli toiseen suuntaan blokattu kisan vuoksi ja toiseen suuntaan tietä oli hiekkaa. Traikku tai rullat olisi vissiin pitänyt olla mukana. No siitäkin selvittiin, pyörä oli kunnossa ja mies iskussa. Oliko? Hyvissä ajoin veteen joka oli lämmennyt viime päivien helteiden myötä +18 asteeseen. Helle ja ehkä viikon kokonaisrasitus vähän laiskisti hermostoa, eikä olo ollut rakettimainen alkuunkaan. 

Kiireellä vaihtoon😅 📸Finntriathlon

Lähtö tapahtui vedestä ja sain hyvän paikan AG40-44 ennakkosuosikki Borren vierestä. Borren kanssa uidaan ja poljetaan melko samaan vauhtiin mutta juoksun hän kyllä yleensä vie selkeästi. Saas nähdä nyt miten menee. Pääsin lähdössä vähäksi aikaa peesiin mutta huonona peesiuimarina hävitin hyödyn melko heti ja puskin itse omalla uinnilla radan. Kontaktia ei juuri ollut. Fiilis oli vähän tukkoinen ja kädet menivät hapoille melko herkästi. Aika kuitenkin nappi 10.42 eli 1.26/100 johon täytyy olla kyllä tyytyväinen. 10s jäin tässä vaiheessa kärjestä. 

Vaihto meni nappiin, mitä nyt ajanottochippi lensi kaaressa kun märkkäriä riuhdoin irti mutta melko nopea vaihto enivei. Borre sai vähän lisää kaulaa hyvällä vaihdolla ja pääsin ajamaan häntä takaa yhdessä Turun Urheiluliiton Paavolaisen (IM Tallinna 9h10min💪) kanssa. Yhdessä ajettiin vuorovedolla  mutta ei saatu ketään isompaa porukkaa kiinni jotta olisi päässyt lepäämään sen enempää. Välillä vähän sai sykettä peesissä laskettua mutta kohta taas oli oma vuoro puskea. Koveneva vastatuuli aina vähän rokotti. Paavolaisella oli tulla hyvät lipat ekan kierroksen lopussa renkaan leikatessa jarrutuksessa jotenkin kiinni mutta säikähdyksellä selvittiin. Sykkeet pysyivät ylhäällä ja pyörässä oli hyvin jalkaa. Kumpa olisi ollut joku porukka mihin päästä selkeästi mukaan. 

Peesivapaassa kisassa on fiilistä!📸Finntriathlon 

Vaihto oli taas melko ok, jotain kämmäämistä siinä oli kypärää survoessa vaihtopussiin mutta muuten nopea. Sain kuitenkin TuUL kaveriin lisää kaulaa ja pääsin T2 ulos hyvissä asetelmissa. Juoksu helteessä ahdisti jo valmiiksi, enkä tiennyt sijoitustani tässä vaiheessa yhtään. Melko raskas rata mutkitteli pitkin golfkenttää ja muutama pitempi hivuttava nousu. Yritin pitää vauhdin tasaisena 4’05-4’10 mutta matkan edetessä kylkipistot vaikuttivat ryhtiin ja tekemiseen että Paavolainen puski ohi 600m ennen maalia. Loppukiri ja maaliviiva. Sykekin nousi lopussa vihdoin maksimille. Tekemisen menoa ja kolmassija. Aika 21.15. Hyvä juoksu kuitenkin tuohon maastoon ja keliin. Kauden toinen pallipaikka lämmitti vaikka taso ei päätä huimannutkaan. Tai huimasi se siinä mielessä että Borre oli odotetusti kova Sprintissä ja Paavolainen puski Tallinnassa täpärin reiluun 9h. Että ihan hyville hävisin😅

Hyvä treeni/kisaviikko takana! Olipa mukava kesäloman aloitusviikko. Hyvät kelit kruunasivat ja sai tehdä laatua. Nyt vähän fiilistelyä, yksi kova 9pv blokki vielä ja reilun muutaman viikon päästä IM Lahti 1/2 matka. 

Kauden avaus 2019

Blogihiljaisuus vihdoin päättyy ja täytyy taas avata runollinen triathlonistini koska kausi 2019 on kuumana taas käynnissä. Vähän pitää kelata kovalevyä taaksepäin ja katsoa mitä tässä on oikein tapahtunut. Nyt tulee pitkä teksti, että take your time ja hoida omaa aikaa jos kiinnostaa😊

Tallinnan IM jälkeen talvi meni ensimmäisen kerran ilman ulkopuolista valmennusta ja oli aika ottaa itse vastuuta tekemisistään ja luottaa itseensä, että pystyy rakentamaan järkevän ja nousujohteisen kunnon kohti kesää 2019. Tribasen Panun ja Jussin kanssa projekti päättyi Tallinnan IM kisaan ja pienen huilailun jälkeen piti miettiä mitä sitä haluaisi ensi kaudelta. Vaikka Tallinna meni nappiin niin aika nopeasti tein päätöksen, että välivuosi täydestä matkasta voisi olla hyvä juttu, voisi fiilistellä vähän enempi, eikä olisi niin kiinni pitkissä reeneissä koko kesää. Myöskin kisan valinta ja ajankohta aiheutti päänvaivaa, ettei koko kesä menisi reenatessa ja optimoidessa kuntoa tiettyä h-hetkeä varten.  Tämä vaihtoehto alkoi maistua enempi ja ”rennompi” kesä parilla 1/2 matkalla ja muutamalla muulla valmistavalla kisalla olisi hyvä veto. Täpärille kerkeisi taas seuraavana vuonna. Lisäksi tekisi mieli ajaa myös vaimon kanssa höntsää maantiepyörillä ilman sen kummempaa ressiä, ilmoittautua ehkä johonkin pitkään maantiepyöräilytapahtumaan sekä loppukesästä ajaa fätillä palkeet liehuen Saariselkä MTB:ssä. Ai että, nyt olisi paketti kasassa! 

Kisakalenteri olisi Tuusula, Lahti ja Joroinen A-kisana. Loppukesään ehkä vielä kotikisana Virpiniemi perusmatka ja muuta läskihöntsää. No, talvi meni ihan hyvin kaikin puolin. Lisäsin voiman tekemistä ja selkeitä blokkeja siihen. Vähän se kauden aikana ajoittain hyytyi, mutta oli se siellä mukana läpi talven ja kevään. Voimatasot nousivat tekemällä nopeasti ja ennen joulua oli jo tekemisen meininkiä. Nostin tunteja vähän koska ajattelin, että pohjia on tehty joten kroppa kyllä kestäisi. Kovat viikot 10-13h ja kevyet 6-7h. Juoksin koko talven enempi kuin kertaakaan aikaisemmin, säännöllisesti  n.100km/kk, uin vähän vähempi, n.2krt/vko mutta uintivauhdit pysyivät samoissa joten nou stress siitä. Pk hinkkausta tuli fätillä ajamisesta ja sisälle panostin tehoihin myöhemmin keväällä Kickr Core suoravetotraikun. Hyvä talvi mutta kova keuhkopöpö sotki pakan n.5-6 vkon ajaksi maaliskuussa Syöte MTB:n jälkeen ja kunto kerkesi tippua hieman.  

Huhtikuun lopussa ja toukokuussa sain kuitenkin kovia juoksuja jo alle ja uskalsin lähteä Tikkakoskelle SM duathloniin yhdessä seurakavereiden kanssa. Kisa ei ollut mikään menestys, juoksin liian kovaa heti ekan 5km ja jotenkin ei ollut keskittyminen täysi kymppi muutenkaan. Kruununa vielä peesirankku vierekkäin ajamisesta niin homma oli siinä. Mutta ihan sama, hyvä treeni ja siellä huomasi, että IM treeneissä edellisenä vuonna eikä syksyllä ole oltu paljoa maksimiosastolla, joten sitä pitää vielä tehdä jos haluaa siellä olla ja sitä kehittää. 

Oleellinen ero viime kauteen oli omin päin tekeminen, juoksun kehittäminen ja voiman saaminen. Juoksussa täytyy päästä ikäänkuin seuraavalle tasolle muuten kantapää edellä maahan tuleminen rikkoo vielä paikkoja jatkossa. Nyt homma on kontrollissa kovalla jumpalla ja huollolla, mutta yhtään kovempaa ei pysty juoksemaan etteikö kävisi kipeää treenin jälkeen. Ihan nyt viime aikoina olen funtsinut koko juoksuasennon uusiksi ja kysynyt vinkkejä siihen vaikka ja keneltä. Askel on pakko saada tulemaan enempi päkiällä maahan ja tämä on nyt pohjejumeista huolimatta tavoitteena. Näitä päkiävoittoisia juoksutreenejä on nyt muutamia alla, sekä juoksu/kävely yhdistelmiä, että kovempia vetoja niin täytyy sanoa, että on aivan ihmeellistä, että jalka ei ole lainkaan kipeä treenin jälkeen! Mikä tunne!! Toki pohkeet on ihan jumissa😅

Kansankynttilän loma vihdoin alkoi ja suvivirsi tärähti  ja työt eivät haittaisi seuraavaan pariin kuukauteen tekemistä. Nyt vaan kovaa tekemistä kohti Lahtea ja Joroista. Triathlonkauden avasin suunnitelman mukaan pappasarjassa M40 Tuusulassa perusmatkalla 2.6 jossa aikaisemmilta vuosilta ykköspaikat vaihtuivat nyt hopeaan ja yleisen 9. kovimpaan aikaan. 

Tuusulan kisa on aivan paras kisa aloittaa kausi! Hyvin järjestetyt, kaikki mietitty, on porukkaa ohjaamassa liikennettä, yleisöystävällinen, isot vaihtoalueet ja kivat reitit. Mukava tsemppi koko kisan ajan! Järvi oli tietenkin kylmä kun ollaan vielä alkukesässä mutta se on kaikille sama. Uinti lähti paukusta kärkeen ja ylös nousin mukavalla 10s erolla. T1 vaihto meni nappiin. Pyörässä jatkui hyvä tekeminen, tuuli vähän sotki ajoa ja uusi matalampi asento IM jälkeen vaatii vielä totuttautumista. Pyörässä ei ihan nopeus vielä ole löytynyt viime vuoden malliin tehoissa eikä varsinkaan vauhdeissa ja ehkä suurin syy on varmaan se että Espanjan leiri jäi kokonaan tekemättä. Taktinen veto ja perheloma lämpimässä tammikuussa oli hyvä veto. Paljon uintia, juoksua ja yksi pitkä pyörä. Yleensä tähän aikaan tehot/ nopeus ovat olleet ihan eri luokkaa kun nyt. Mutta kunnon ajoituskin on ollut enempi kesäkuun alkuun ja hiipunut hieman kesän edetessä. Nyt on tarkoitus ajaa järkevämmin koko kesä niin, että Joroisiin osuisi kovin kunto. 

Mutta itse Tuusulaan vielä: Pyörässä Triathlon Suomen Lindholm otti koko ajan kiinni ja 1min30 ero uinnin jälkeen oli T2 typistynyt 17s ja kohta mentiin ohi että heilahti. Vaihto meni kyllä taas nappiin. Oma vauhti juoksussa heitti 4’05-4’20 välillä ja kaverilla 3’45 joten ei mitään saumaa roikkua mukana. Pronssisijalle tippuminen oli parhaillaan 50m päässä n.8km kohdalla mutta jostain sain kiristettyä vauhtia ja pidettyä hopean. 

Hyvä kauden avaus. Uinti kelpaisi vaikka yleiseen mutta tätsabout it, pyöräkunto on nousussa ja samoin luotto juoksuun on hyvä. Tästä kisasta megaboostit ja parin päivän palautuksella päätös, että lähden ensi vkonloppuna Vanajalle sprinttiin kisaamaan M40.💪😊 

Itseluottamusta tuli rutkasti lisää kun oma tekeminen palkittiin ja oma puurtaminen on tuottanut tulosta. Tästä on hyvä taas painaa eteenpäin! Kiitti kun jaksoit lukea! Lisää rapsaa taas Vanajanlinnan jälkeen. 💥 Löylyä lisää!

Täältä vielä vkonlopun tuloksiin: 

https://online4.tulospalvelu.fi/tulokset/fi/2019_japytri/pm40/smart/1/

Ironman Tallinna 2018

Tatu Lappalainen, You are an Ironman! kajahtaa eetteriin kun loppusuora häämöttää! Ensimmäinen Ironman paketissa mahtavalla loppuajalla 9h55min14sec. 

Täyden matkan suunnittelu alkoi viime syksynä ja sitä tavoitetta kohti on kuljettu monta hikistä tuntia uimahallilla, puntilla, trainerin päällä, juoksumatolla, fätin kanssa metsässä, Espanjan mäissä ja vaikka ja missä. Mutta kovaa vauhtia on edetty ja mikä parasta kivaa on ollut joka ikinen minuutti. No, ei nyt ehkä ihan joka. Tribasen Panun ja Jussin treenit ovat toimineet taas ja kesä on ollut kaikkinensa todella hyvä. Tuusulasta M40 voitto ja Lahden IM puolikkaalta hyvää treeniä ja se muistutti nöyrästä asenteesta jota Ironmanilla tarvitaan. Tavoitteen asetin itselleni sub10 eli 10h alituksen jos kaikki menisi nappiin, mutta kevään korvalla, kisojen lähestyessä ymmärsin paremmin myös sen miten hommaan pitää suhtautua ja mitä vain voi tapahtua ja jo se, että pääsee maaliin on jo todella kova juttu! Jos päivä osuu kohdalleen, niin voi tapahtua mitä vain...mutta mitä jos pää, vatsa, kamat ei kestä tms...

Näin ne päivät kuluivat ja piste joka on kaukana edessä pienenä, onkin yhtäkkiä edessäsi ja h-hetki käsillä. Pekan kanssa taas totutusti matkassa ja huonosti nukutun yön jälkeen torstaina lautalla Tallinnaan. Pyörät autokannelle ja laukun kanssa matkaan. Perhe jäi tällä kertaa kotiin jännäämään. Kisainfot, lisää huonoa ja hikistä unta, muuten hyvää valmistautumista. Paljon ruokaa koko viikko ja nestettä huolella. Liikaa kävelyä silti ja jännäämistä suolisto huutaen. Vikaksi yöksi hotellin vaihto vielä ilmastoituun vaihtoehtoon ja unet olivat taatut.

Raceday

📷@ IM Tallinn 

Keli on loistava! Ennuste on nousevaa länsituulta, ukkoskuuroja myöhemmin päivällä mutta muuten helteistä ja poutaa. Aamu on tyyni ja rauhallinen. Tämä tietää hyvää. 

Gearit oli viety jo rantaan T1:een edellisenä päivänä ja uimaveden äkillisen jäähtymisen ja mahdollisen duathlonvaihtoehdon varjossa myös juoksukamat oli ohjeistettu jättämään T1:een omaan räkkiin. Tämän takia T2 oli jäänyt tsekkaamatta, mutta tästä lisää myöhemmin..

📷@ IM Tallinn 

Aamulla ilmoitettiin, että uinti pidettäisiin määrä mittaisena ja tänä oli todella hyvä uutinen! Rutiinilla hommat kondikseen, pukua päälle, geeliä naamaan ja vähän shokkiverkkaamaan +16,1 asteiseen veteen ennen starttia. Ei hätää, kaikki oli mietitty, triplatsekattu ja kelattu läpi, olo oli todella hyvä. Kärkeen vaan rolling startissa ja veteen ensimmäisen 20 äijän seassa. Uinti lähti kylmästä huolimatta rennosti ilman ongelmia, vähän yritin uida jonkun jaloissa mutta aina silloin rytmi katosi ja samoin suunta. Uinnista ylös Ag 8. ja aika just tavoitteessa 1h. 

Pukua pois, kypärää päähän ja pyörän päälle patukka suussa ja tarkkaa suunnitelmaa noudattaen. Tänään ei höntyyltäisiin yhtään vaikka olisi kuinka paljon jalkaa. Mittaria pitää kattoa ja watit ei saa nousta liikaa, muuten noutaja tulee viimeistään juoksussa kun se tulee joka tapauksessa, niin kysymys on vain siitä missä kohtaa sen haluaa tulevan. Nyt olisi ihan toinen laji. Ironman. Melko nättiä ajoa Viron länsirannikkoa pitkin ja kaunista maaseutua ihaillen. Pinta oli hyvää ja reitti nopea. Muutamia pikajunia meni ohi mutten niihin lähtenyt ollenkaan roikkumaan vaan pidin suunnitelman ja puolivälissä 90km/2h27min/NP217W/ Pk:lla mentiin 5 lyöntiä aer.kynnykseen.. 36kmh keskarilla puolessa välissä ja olo oli edelleen loistava. Jalat toimi, ei jumeja. Ravinto ja nesteet upposivat ja suunnitelma piti. 140km kohdalla yhdessä avuttoman pienessä ylämäessä porukka sumputti liian pitkäksi aikaa ja 12m peesiraja pieneni hetkeksi. Samalla ylivaltainen moottoripyörätuomari ajoi koko porukan viereen antoi lähes kaikille 10 hengelle 5’ penaltyn peesaamisesta! Siis mitä helvettiä! Ei ollut mitään tehtävissä ja kukaan ei hyötynyt sumputuksesta. No kisa eteni niin hyvin ja fiilis oli hyvä, että ajattelin että 5’ lepohetki T2 on ihan hyvä ennen juoksua😊 Pyörän loppuosa sujui vielä maltillisemmin kuin eka ja watit pysyivät vielä paremmin aisoissa. Tallinnan keskusta häämötti ja T2 siellä jossain jota ei oltu katsottu kunnolla läpi....ja se penaltyteltta, missäs se on..🙈 Mutta tavoitteessa edelleen! Pyörä tasan 5h! Nyt jää 4h vaihtoineen 10h alitukseen....

📷@Niina Salokorpi

Pyörän päältä pois ja äkkiä eteenpäin laput silmillä. Missä penaboxi, Where is the penaltybox? kysyin/huusin ja joku nappasi pyörän multa niinkuin oli tapana tuolla. Juoksin eteenpäin ja kysyin uudestaan Where is the penaltybox? Its there on the running track, sanoi avustaja/toimitsija joka vei pyöräni telineeseen. Äkkiä juoksukamat päälle ja boxia etsimään! Tossu toisen eteen ja ylämäkeen kiireellä. Vauhdilla lähti homma rullaamaan, voimaa oli ja oli kiva lähteä nakuttamaan 380m korkeuserolla olevaa kaunista reilun 10km juoksureittiä. Vauhti 5’/km ja hyvältä tuntui. Mutta penaboxia ei näy, ei kuulu! Missä helvetissä se on?? Eka kierros takana ja tulin samaan paikkaan mistä läksin, ja niin näin keltaisen boxin aidan toisella puolella, juuri pyörältä nousun jälkeen. Miten Mä saatoin missata sen??? Huusin aidan toisella puolelle, että mitäs tehdään nyt?? Tuomarit/ toimitsijat katsoivat kuin halpaa makkaraa ja totesivat vain, että nou kan duu, paskat on housussa, DSQ. Siis mitä prkl Diskaus?! huusin, että se toimitsija sanoi, että se on edessä päin juoksuradalla!!! Miksi se ei sanonut, että se on 15m päässä takanasi?? Olin juossut teltan ohi vahingossa ja missannut sen ihan tuelta. Kuulemma on urheilijan vastuulla huolehtia ja plää plää. Joo olen tietoinen, mutta eikö voi vähän tulla vastaan ja kun kerran sanottiin, että se on edessä päin?!? Eräs ystävällisempi miestoimitsija hyvällä englannin kielen taidolla halusi kuitenkin auttaa ja sanoi etsivänsä vastauksen seuraavan kierroksen aikana. Pyysi tulemaan uudestaan samaan paikkaan. Tässä vaiheessa aikaa oli palanut jo ainakin 3min ekstraa tähän... ei muuta kun niskasta kiinni ja eteenpäin sano! Nyt tarvittiin keskittymistä.

📷@Niina Salokorpi

Juoksu kulki ja uskomaton kannustus buustasi eteenpäin! Iso Toompean kirkonmäki meni voimalla ja juoksu kulki, nesteet upposivat, geelit maistu ja hymyilytti! Tuli mitä tuli, nyt oli hyvät saumat sub10 jos ei tulisi mitään megaseinää vastaan. No, seuraavalla kiekalla näin saman toimitsijan joka lupasi auttaa ja pysähdyin taas säätämään😊 Urheilijan vastuu plää plää, mies sanoi ei voi mitäään, tossua toisen eteen ja protestia kehiin kisan jälkeen. Taas meni minuutti! Ei helvata, pää oli kovilla mutta ihan sama, pakko mikä pakko, eteenpäin vaan!

📷@Niina Salokorpi

Puolen välin jälkeen vauhti hidastui ja homma kangistui. Alun 4.40 kilsat alkoivat näyttää 5.30-5.40, väliin nopeampia kilsoja. Tankkauspisteissä nautin koko rahalla, kaikki maistui, cocis oli taivaallista ja järjestäjän geelit ihania. Märillä sienellä hieroin niskaa ja taas mentiin ja vauhti nousi. Fiilis oli edelleen hyvä vaikka taival alkoi jo painamaan. Sieltä se maali lähestyi kilsa kilsalta ja ajasta ei ollut mitään tietoa. Olinko viettänyt liikaa aikaa penaltystä vouhkaamassa ja pitkät banaani-suolakurkku-suola ja geelihetket kävelle olivat vieneet kallista aikaa. Mutta kuinka paljon? 2km ennen maalia Pekka tuli vastaan about samassa paikassa kuin edellisillä kierroksilla ja huusi meneekö alle kypä? Huusin takas, että en tiedä, ehkä!?! Nostin vauhtia vielä ja vielä loppurutistus mukulakivikatuja pitkin keskustassa, uskomaton huuto ja kannustus korvissa kaikuen. Maalisuoralla huuto nousi ja vihdoin yli! Tatu, You are an Ironman!!! Uskomatonta!!! I Did it!! Ja mihin aikaan! Pekan vaimo näytti tulossivua puhelimesta, 9h55min14s!!! Ei voi olla totta!! Mä olen maalissa! 

📷@Nora Lehtinen

Äkkiä tilannekatsaus ja homma kasaan. Protesti oli jätettävä ja äkkiä, 30min sisään ja se maksaisi 50€. Olin ihan loppu mutta kuitenkin ihmeen toimintakykyinen. Rustasin äkkiä A4 täyteen tekstiä miten asia meni minun mielestäni, mutta kello kävi todella lujaa ja enkä kerkeisi hakea 50€ seinästä. Yhtäkkiä se iski. Aivan sama! Take it easy.  Mä olin enivei Ironman ja aikaa oli palanut asian vatvomiseen juoksun aikana ainakin 3min. Joten jos sen ottaa pois tosta ja lisää penat päälle niin alle 10h menee silti! Jes, pitäkööt Kiinalaiset IM organisaation omistajat tunkkinsa, Mä olen Ironman vaikka diskaus tulisikin . Ja niinhän se myöhemmin tuli ja ajat oli otettu pois netistä. Mitä puuhaa, huhhuh. Äkkiä kuitenkin kuvakaappaus tuloksista ja kuohujuomat auki! Ja mitä vielä, Pekka juoksee maaliin uskomattomalla 10h20min ajalla!! Aivan älytön kisa Pekalle myös! 

📷@Nora Lehtinen

Olihan stoori ja reissu tarvitsi tarinan. Eka Ironman! Mutta mitä tästä opimme? Tutustu aina ennakkoon kisapaikalla myös penaltyboxin sijainteihin vaikka et niitä ajattelisi käyttääkkään. Ja vaikka niitä ei olisi infokarttoihin piirrettykkään, käy silti katsomassa paikat. Kaiken AO on valmistautuminen. Tee se kunnolla! Käy kaikki asiat läpi moneen kertaan. Syö ja juo suunnitelman mukaan. Pysy siinä. Lisäksi tee aina tavoite vähän kovemmaksi niin saattaapi olla että se toteutuukin! Usko itseesi! You can do it!!💪

📷@Nora Lehtinen

Kiitos kaikille tukijoukoille, vaimolle ennen kaikkea ja kiitos jätkille Tribaseen mulle hyvistä ja toimivista treeneistä! Nyt on aika hengähtää ja pitää vapaata, keskittyä muihin kuvioihin hetkeksi. Olla treenaamatta ja miettiä sitten joskus taas haluaako ja mitä sitä haluaa😊. Muista, you can do it!👍 

Tuusulan järvitriathlon 2018

Kauden triathlonavaus oli vielä toukokuun puolessa välissä kysymysmerkki kun Terwa 1/2 maraton sai jäädä jalkaoireiden vuoksi. Kunto ja fiilis kuitenkin paranivat ja valmistavissa harjoituksissa watit ja speedit näyttivät hyvältä, juoksun ollessa tosin vähän vielä mysteeri. Kilometrimäärät juoksussa olivat jääneet vähän tavoitteesta, 100km/kk mutta ajattelin, että lepo auttaa nyt tässä sekä Tutoris erikoiskuntouksen fyssari Jääskeläisen voodoo kikat. 

📷 Swen Striker Sr

Valmistautuminen Tuusulaan oli onnistunut tosin vähän allergian tuomaa tukkoa oli ilmassa eikä mikään teräsmiesolo ollut kun sunnuntai aamuna ajoin kotikonnuilta Tuusulaan. Tuusulan mahtavat järjestelyt ja aurinkoinen keli löivät taas ällikällä kun pelipaikoille päästiin. Peilityyni Tuusulanjärven pinta kutsui kauhomaan sekä tuuleton päivä painamaan kampea suoraksi pyörässä. Vesi oli lämmintä +17c ja seurakaverin lainapuku päälle ja järveen lämppäämään. Oman Zone3 myin aikaisemmin lähestulkoon päältä, eikä uusi ollut vielä kerennyt kauden avaukseen. Lainapuvun hihat olivat sen verran tiukat, että ensimmäisen kerran lähdin uintiin ilman kelloa. Tämä oli hyvä veto ja jätin kellon odottamaan lenkkareihin juoksuvaihtoa. Säästyin ylimääräiseltä sähläykseltä sekä olisi yksi asia vähemmän mietittävänä.

Lähtö vedestä edestä keskeltä ja vauhdilla liikkeelle. Oma reitti haki koko ajan oikealle vaikka kuinka keskittyi vasemman käden vetoon. Vähän se vissiin meni ristiin kun koko ajan löysin itseni linjan oikealta puolelta. Tokana toiselle kierrokselle ja heti kärkeen. Taas samaa vikaa oikealle hakua mutta ekana ylös kuitenkin. Yleisen lähtö oli lähtenyt ikäsarjoja aikaisemmin joten mihinkään peesiinkään en päässyt eikä vauhtia vertaamaan muihin. Myöhemmin vasta tajusin uinnin olleen melko keskitason alle, suunnistamisen bummeista tuli näköjään vähän lisäaikaa. Uinnin ajat kuulin rannassa kaverin buustatessa lisää vauhtia. Uinti 23.52.

📷Pekka Lehtinen

T1 meni vauhdilla ja pyörän päälle iisisti. Koko pyöräsplitin pidin vähän käsijarrua päällä enkä antanut wattien nousta liikaa. Unelma sää oli polkea, lähes tuuleton päivä ja reitti oli hyvää pintaa lähes koko matka. Watit olivat viime vuoden tasoa mutta nopeus kilsan tunnissa kovempi hiipuen lopun jalkojen säästelyn vuoksi 38,7kmh. NP298. Pyöräreitti oli tänä vuonna aavistuksen pidempi ja 40km taisi tulla just täyteen. Pyörä 1h2min. 

📷Pekka Lehtinen

T2 oli vauhdikas 58s ja kaulaa tässä vaiheessa seuraavaan n.1min30s. Eli aika turvallinen johto juoksuun lähdettäessä. Tossut jalkaan, kello kiinni ja vamos! Tavoitevauhti 4:15/km tauluun ja asento kuntoon. Pläni toimi hyvin n. 1-2km mutta alkoi hiipumaan heti 4:20-4:30 kovien kylkipistosten vuoksi. Turun mies lähestyi ja oli 5km kohdalla ottanut eron kiinni ja oli jo 50m päässä.  Nyt ei näyttänyt hyvältä ja odotin vain että kohta selkä vilahtaa ohi! Jostain sitä vauhtia kuitenkin piti kaivaa kun vikat 3km meni 4’08/km ja vika kilsa 4’/km. Kaikki peliin ja maali häämötti, kuulin mahtavan selostajan äänen kun hän eli loppuhuipennusta mukana ja huusi ”riittääkö, riittääkö kaula, taitaa riittää!” Ja juuri ja juuri riitti, matka loppui kesken ja pääsin maaliin 16s ennen Turun Urheiluliiton Karlssonia. Juoksu 4:19/km eli 42,05. 

📷Pekka Lehtinen

📷Pekka Lehtinen

Mahtavaa, onnistuin puolustamaan viime vuoden pappasarjan M40 mestaruutta vaikka tiukille meni. Kokonaiskisassa 7.sija myös hyvä, kärjen mennessä todella kovaa edessä. Kisa kaikin puolin muuten tasoa ”ihan Ok”, ei mitään pullistelua eikä lentoa, ehkä vähän tukkoista kuitenkin kokonaisuudessaan, mutta voitto on voitto! Juoksu ei ihan tavoitteessa johtuen vähistä yhdistelmistä sekä jalan säästämisestä kauden pääkisoihin Lahteen ja Tallinnaan. Kiitos kisajärjestäjille hienosti järjestyistä kisoista, kaikki toimi taas upeasti! Tuusulassa on kiva kisata! Nyt easygoing ja suunta kohti Lahtea!